Amalgaami on elohopean ja muiden metallien kanssa muodostama metalliseos. Hammaspaikoissa käytetään hopea-amalgaamia, joka sisältää tyypillisesti 50% elohopeaa, 35% hopeaa sekä pienempiä määriä kuparia ja tinaa.

Amalgaami tuli hammashoitoon 1800 luvun alussa englantilaisen hammaslääkärin Joseph Foxin kehittämänä ja sieltä se levisi Yhdysvaltoihin v.1833 Crawcourin veljesten kautta syrjäyttäen kullan hammaspaikkamateriaalina sen kalleuden takia. Jo silloin v. 1840 – 1850 käytiin 1. suuri ” amalgaami–sota ”. Silloin Amerikan Hammaslääkäriyhdistys (American Society of Dental Surgeons) velvoitti olemaan käyttämättä amalgaamia sen vaarallisuusepäilyjen vuoksi. Amalgaamin käyttö kuitenkin yleistyi edullisuutensa takia. Hammaslääketieteessä materiaalien biologisiin vaikutuksiin alettiin kiinnittää huomiota hyvin myöhään.

Amalgaamipaikka. Kuva: Douglas Larsson DDS

Amalgaamipaikkoja poistettiin tiheään 1980-luvulla, jolloin monet vaihtoivat amalgaamipaikkansa valkoisiin muovipaikkoihin. Taustalla olivat monenlaiset ja tiedotusvälineissäkin paljon käsitellyt pelot seurauksista, joita suussa oleva elohopea aiheuttaisi. Amalgaamilla on epäily aiheuttavan mm. munuaistauteja sekä neurologisia ja psykiatrisia sairauksia, mutta esimerkisi USA:ssa tehdään kuitenkin edelleem vuosittain yli 150 miljoonaa amalgaamitäytettä ja myös Keski- ja Etelä-Euroopassa amalgaami on edelleen käytetyin taka-alueen täyteaine. Paikoista irtoavan elohopean yhteyttä erilaisiin yleissairauksiin ja ns. amalgaamisairauteen sekä neurologisiin oireisiin on tutkittu vuosikymmenten ajan. Asiasta on julkaistu lukuisia kattavia tutkimuksiin perustuvia katsauksia: tutkimusten peruteella ei ole voitu osoittaa, että amalgaamipaikoista irtoava elohopea ja yleisterveyden ja subjektiivisten oireiden välillä olisi yhteyttä.  Amalgaamin käyttö hampaiden paikka-aineena vähentyi merkittävästi 90-luvulla terveys- ja ympäristöhaittojen vuoksi, mutta tänä päivänä amalgaamin käyttö on jälleen yleistymässä hyvien paikka-aine ominaisuuksiensa vuoksi. Vuonna 2001 julkaistussa katsauksessa päädyttiin seuraavaan johtopäätökseen: Tieteellisen näytön perusteella voivat hammaslääkärit, hammashoitajat ja potilaat olla vakuuttuneita siitä, että amalgaami on edelleen turvallinen ja tehokas aine hampaiden paikkaukseen. (Seppä Liisa: Hammasamalgaami. Therapia Odontologica. 27.3.2007)

Amalgaamin hyviä puolia hampaiden paikkausaineena ovat edullinen hinta, kestävyys, pitkäikäisyys, luotettavat paikkasaumat, joiden tiiviys lisääntyy ajan myötä sekä hammasystävällisyys. Amalgaamipaikka on erityisen kestävä paikka-aine varsinkin taka-alueella koska amalgaamipaikka kuluu samaa tahtia kuin oma hammas eikä se kuluta vastapurijaa. Amalgaamin huonoja puolia ovat esimerkiksi sen värin poikkeaminen jyrkästi hammaskudoksen väristä, vaikea korjattavuus, se ei myöskään sitoudu hammaskudokseen, minkä vuoksi kaviteettiin on tehtävä mekaanisia retentioita. Myös ympäristöongelmat sekä huolet sen turvallisuudesta lukeutuvat amalgaamin huonoihin puoliin.

Amalgaamipaikan valmistaminen

Ennenaikaan hammaslääkärit valmistivat itse ensimmäiset amalgaamitäytteet hiomalla hopearahoista jauhetta, joka sekoitettiin elohopeaan, myöhemmin amalgaami sekoitettiin elohopeasta ja hopeasta käsin hammaslääkärin vastaanotolla hammashoitajan toimesta, sittemmin käyttöön otettiin Dentomat- amalgaamin sekoituskoneet, jotka myös annostelivat tarvittavan amalgaamin määrän valmiiksi. Nykyään työturvallisuus- ja ympäristösyistä amalgaami sekoitetaan koneella elohopeaa ja hopeaa sisältävässä pienessä kapselissa, josta amalgaami viedään potilaalle tehtyyn kaviteettiin pienissä erissä amalgaamipistoolilla.

Dentomat. Kuva: RSL Servis

Amalgaamikapselit. Kuva: Alibaba.com

Amalgaami ei kiinnityi suoraan hammaskudokseen vaan hampaaseen on tehtävä altauurrettu kaviteetti (kaviteetin pohja on kaviteetin suuta leveämpi). Amalgaamin alle kaviteettiin tehdään eristys kalsiumhydroksidipitoisella eristysaineella ja eristyslakalla, näin amalgaami tarttuu kaviteetin reunoihin, eristys myös estää hammaskudoksen värjääntymistä tummaksi. Amalgaami viedään kaviteettiin pienissä erissä amalgaamipistoolilla, jonka jälkeen amalgaami täpätään tiiviiksi ja tiivistetään saumakohdista ahtausinstrumentilla. Amalgaamin kovettumisreaktio etenee sekoittamisen ja täppäämisen aikana, kuitenkin niin, että ripeästi täpättäessä amalgaamitäyte on veistettävissä vielä

matriisinauhan poistamisen jälkeenkin. Täppäyksen viivästyessä joudutaan täppäämään osittain kovettunutta seosta, jolloin rikotaan jo muodostuneita kiderakenteita. Tämä vähentää täytteen lujuutta ja lisää sen huokoisuutta. Amalgaamin kostuminen täppäyksen aikana puolestaan lisää sen jälkilaajenemista. Täppäyksen jälkeen täyte sovitetaan viivyttelemättä purentaan ja veistellään kaikkialta mahdollisimman valmiiksi. Amalgaami kestää kohtuullista purentarasitusta noin kahden tunnin kuluttua, mutta lopullinen kovettumisreaktio huomattavasti kauemmin. Täyte voidaan kiillottaa 24 tunnin kuluttua, mutta käytännössä noin viikon kuluttua itse paikkaamisesta. Amalgaamipaikat kiillotetaan ja puretaan hyvässä vesijäähdytyksessä tehoimua käyttäen.


Amalgaamipistooli. Kuva: Instrumentit.fi

Täppäin. Kuva: Instrumentit.fi

Vuollin. Kuva: Instrumentit.fi

Amalgaami tulee hävittää asianmukaisesti paikkoja poistettaessa, erityiseen huolellisuuteen on myös kiinnitettävä huomiota uusia amalgaamipaikkoja tehtäessä, jotta turhia elohopea höyryjä ei pääse hengitysilmaan eikä amalgaamijätettä viemärivesiin. Paikan valmistamisen aikana potilaan suuhun joutunut irtonainen amalgaami poistetaan tehoimulla. Paikkauksesta ylijäänyt seos säilytetään tiiviissä vedellä täytetyssä astiassa. Amalgaamiliina sekä vanurullat ja -pallot, joihin amalgaamia on tarttunut, laitetaan ongelmajätteisiin. Tehoimuun joutunut amalgaami otetaan talteen unittiin liitetyillä karkealla suodattimella, joka erottaa isommat partikkelit, ja amalgaamierottimella, joka erottelee jäljelle jääneen amalgaamin. Molemmista erottimista kerätty amalgaami kuten muutkin amalgaamijätteet viedään ongelmajätelaitokseen. (Seppä Liisa: Hammasamalgaami. Therapia Odontologica. 27.3.2007.)

Lähteet:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Amalgaami

Heinonen Timo: Opetusmateriaalit. Metropolia AMK Suuhygienistin ko. (SD11K1). 2011.

J.M. Hyson  Jr.: Amalgam It’s History And Perils. Journal. Vol 34. No. 3. March.2006.
Seppä Liisa: Hammasamalgaami. Therapia Odontologica. 27.3.2007.


 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>